Lopultakin tervehdys tänään perin tuulisesta ja kylmästäkin (henkilökohtainen mielipiteeni) Vitrolles’ista.  Palasimme jo sii-nä elokuun puolenvälin tienoolla Ranskaan.  Täytyy sanoa, että tällä kerralla Suomessa olomme oli todella lepoa antavaa.  Näin koin ainakin minä.  Emme liikkuneet paljon, vaan vietimme aikaa kotona Kauhajoella.  Välillä se tuntuikin vähän tyh-mältä ottaen huomioon kaikki rakkaat ihmiset, joita olisimme halunneet tavata.  Mutta siinä oli viisautta, sillä palasin tänne niin reippaana lopultakin, että en muista milloin olin viimeksi niin erinomaisessa kunnossa.  Sitten olemme ”huitoneet” töitä sellaisella vauhdilla, että kirjeetkin ovat jääneet kirjoittamatta!

Kaikki taas kerran pysähtyi Davidin lähtiessä 18.9. Malagaan filmaamaan 32:a televisio-ohjelmaa.  Matka kesti noin kaksi viikkoa.  Minusta tuntuu, että en ota Jumalan valtakunnan työn vastustajaa ollenkaan tarpeeksi vakavasti.  Jälleen kerran Davidin lähdettyä sairastuin ja jouduin todella kokemaan ”lihassani” kärsimystä.  Kiitos armollisen Jumalamme, olen taas vauhdissa, mutta tiedän, että terveytemme puolesta rukoileminen ole ollut eikä tule olemaan turhaa.

Sara haluaa nyt jakaa sinun kanssasi kokemuksiaan ja tuntemuksiaan siitä millaista on kuulua kansakuntaan, joka on Jee-sen vastainen.  Hänellä ei ole usein tilaisuutta kertoa sinulle omasta työosuudestaan tai itsestään, joten tällä kerralla hänellä on siihen mahdollisuus.

”Hetki, jolloin kristittyjen vaino alkoi Marokossa maaliskuussa 2010, kosketti meitä syvästi, koska milloinkaan aikaisemmin Marokko ei ole läpikäynyt vastaavaa tilannetta tällaisessa laajuudessa. Aluksi sanoimme, että se on tilapäistä ja kaikki palaa järjestykseen vähän ajan kuluttua.  Valitettavasti tilanne paheni pa-henemistaan.  Joka päivä useita ulkomaalaisia uskonveljiä ja –sisaria karkotettiin maasta.

Suurin shokki meille oli hetki, kun ymmärsimme, että menneenä kesänä emme voineet mennä Marokkoon, koska poliisi oli kysellyt meitä.  He tiesivät meidän työskentelevän radio-ohjelmien kautta viedäksemme evankeliumia marokkolaisille.

Rukoilimme paljon, että Jumala aukaisee meille ovet Marokkoon, että voimme mennä tänäkin vuonna tapaamaan perheitämme.  Halusimme myös perheidemme näkevän lapsemme, jotka kasvavat nopeasti.  Tilanne Marokossa pelotti meitä kuitenkin liikaa lähteäksemme sinne.

Elimme raskaita hetkiä viime kesänä Marokon tilanteen tähden, vaikka matkustelimme hieman Ranskassa.  Mutta tuo tyhjyys, että emme voi nähdä perheitämme, oli kaiken aikaa mielissämme.  Vuosilomamme viimeisellä viikolla sisareni soitti minulle sanoen isäni olevan sairaan ja että hän haluaa nähdä minut.  Hän oli ollut liikkumattomana sängyssä viikon kipeiden jalkojensa ja sokeritautinsa tähden.  Olin hyvin sekavien tunteiden vallassa ja myös ahdistunut tehdessäni päätöksen mennä Marokkoon katsomaan isääni ja myös äitiäni, joka itki kaiken aikaa, koska hän halusi niin tavattomasti nähdä minut.

Yhtenä lauantai-iltana sanoin Brahimille, että en kestä enää.  Vaikka rukoilin Herraa johdattamaan minua, en onnistunut kuulemaan Hänen ääntänsä.  Brahim ehdotti minulle, että rukoilemme välittömästi Jumalaa, että Hän antaa minulle rau-han kuulla Hänen äänensä selvästi sunnuntaina messun kuluessa.  Näin sitten rukoilimme.

Seuraavana päivänä messun aikana Jumala oli läsnä ja puhui minulle ihmeellisellä tavalla.  Pastori saarnasi aiheesta: kuunnella, kuulla ja totella Jumalan ääntä.  Olin hyvin hämmästynyt Jumalan nopeasta vastauksesta.  Kuulin kuinka mi-nun pitäisi antaa Jumalan rauhan astua sydämeeni ja tämän rauhan turvin voin ylittää rajoja. Viesti oli selvä minulle.  Palasin kotiin ja päätin matkustaa Marokkoon tapaamaan perhettäni ja ennen muuta sairasta isääni.

Seuraavana tiistaina lähdin suuri rauha sydämessäni.  Ylitin rajat täysin ongelmitta ja palasin myös vaikeuksitta.  Olin pelännyt, että en näkisi enää lapsiani, koska viranomaiset ottaisivat passini haltuunsa ja olisin kuin vankina Marokossa.

Opin paljon tämän kokemuksen kautta.  Toisinaan me ihmiset rakennamme omin käsin esteitä, kun Jumala puolestaan järjestää asiat ja suojelee meitä ihmeellisesti. Kiitän jatkuvasti Jumalaa Hänen Sanastaan, joka on totuus ja Hänen kärsivällisyydestään kanssamme ja tietysti Hänen vastauksestaan rukouksiimme.  Kerroin tämän perheelleni ja ystävilleni Marokossa ja Jumalan rakkaus todella kosketti heitä.” Saran perhe on harvoja marokkolaisia uskovia perheitä.  Olemme tutustuneet Saraan jo hänen olleessaan lapsi. Rachid’in äidin muistolle, elää voimakkaana kristittyjen sydämissä Marokossa Evankeliumia eivät ota vastaan vain nuoret Pohjois-Afrikassa, vaan iäkkäämmätkin ihmiset pelastuvat jopa viimeisillä het-killä.  Rachid’in äiti (60-vuotias) kääntyi kristinuskoon vain viisi vuotta sitten.  Hän jätti islamin kertomansa mukaan siksi, että hänen poikansa Rachid’in ja hänen tyttäriensä elämä oli silminnähtävästi muuttunut.  Heidän elämänsä oli muuttunut Kristuksen kosketuksesta.  Rachid’in perhe piti kotikirkkoa sunnuntaisin Saran ja Brahimin entisessä asunnossa. 

Eräänä päivänä Rachid’in äiti tunsi ruumiissaan tuskia.  Lääkärin tutkimusten jälkeen selvisi, että hänellä oli koko kehoon levinnyt syöpä.  Perheelle tämä oli huono uutinen, mutta äiti iloitsi ja koki rauhaa ruumiillisista kärsimyksistä huolimatta.  Nyt äidin täytyi alkaa syöpähoito. Rachid’in äidistä tuli suuri opettaja kristityille.  Hän ilmaisi sellaista rohkeutta, rauhaa ja iloa, joka kosketti kaikkia – jopa musliminaapureita.

Viime elokuussa Rachid’in äiti lähti Herran luokse.  Ennen lähtöään hän kutsui kaikki lapsensa luokseen.  Hän syleili jokais-ta ja pyysi lapsiaan laulamaan lauluja, joista hän piti kovasti.  Sitten hän pyysi juotavaa ja nosti silmänsä yllättyneenä ylöspäin.  Hänen tyttärensä kysyi: ”Mitä sinä katsot äiti?”  Äiti vastasi: ”Näen Jeesuksen.”  Hetken kuluttua Rachid’in äiti lähti Herran luokse.

13-osainen raamatunopetussarja

Tuon alussa mainitun Malagan kuvausmatkan lisäksi, David on valmistanut myös 13-osaisen raamatunopetussarjan DVD-levyjä ja internetiä varten.  Ohjelmat kuvattiin Marseillessa ”Aran World Media’ssa” (AWM), joka oli 16:n vuoden ajan työpaikkamme ennen, kuin siirryimme itsenäiseen työhön.  Ohjelmat ovat tarkoitetut pohjoisafrikkalaisten raamattupiirei-hin, joissa David esittää opetusosuuden television tai internetin välityksellä ja paikallinen johtava kristitty käsittelee ohjel-maa yksityiskohtaisesti sitten paikalla olevien kanssa.  Tämä hanke on lähtöisin AWM:sta.  On vain harvoja kristittyjä pohjoisafrikkalaisia, jotka saattavat näyttää itsensä televisioruudulla, joten Davidia pyydetään mukaan monenlaiseen, mikä on pelkkää siunausta.

Meillä on ollut nähtävissä erityisesti tänä syksynä ilmiö, että Raamatusta kiinnostuneita arabeja ”tallustelee” vain ovesta sisään.  Tähän mennessä on Jeesuksen ottanut vastaan elämäänsä Nadia.  Uskollisia kuuntelijoita ovat Malika, Fatima ja Linda, joista iloitsemme suuresti ja erityisesti Fatiman rakkauden saamme konkreettisesti kokea.  Saran tehtävä näiden naisten keskuudessa on merkittävä.  Fatima kärsii suuresti ranskalaisen miehensä ilkeydestä, joten hän tarvitsee rukousta jaksaakseen elää perheessään.