Saan jakaa nyt perheen piiristä aivan ihanan uutisen!  Juniori on läpäissyt tenttinsä!  Eilen tuli tieto.  Herra rohkaisi häntä todella, sillä arvosanat olivat erinomaisia.  Voi kiitos jokaiselle rukouksista!  Tämä oli todella ratkaiseva tenttikausi.  Tänään David toivoo sitten aloittavansa kolmannen vuoden kevätlukukauden.  Syyslukukausi olisi sitten tehtävä ensi syksynä. Tämän kolmannen vuoden jälkeen hän saisi noin Suomen hum.kand.:a vastaavan todistuksen (enpä tiedä onko Suomessa enää olemassakaan tuollaista yliopistoarvoa).  Suuri taakka taas vierähti sydämeltä eilen.  Olen niin huono taakkojen antaja Jumalalle.  Annan samaa taakkaa yhä uudelleen ja uudelleen Hänelle, mutta sitten taas havahdun huomaamaan, että siellä se on tutusti hartioilla.  Ehkä joku muukin tunnistaa itsensä minun kuvioissani.  Viime yönä jouduin aivan taistelemaan itseni kanssa, että saatoin jättää tietyt murheeni Herran haltuun.  Kipuilin itselleni Jumalan rauhaa, mutta sen vastaanottaminen ei tahtonut onnistua.

Nyt ovat lähteneet kaikki kirjanpidon paperit ja Ranskan viranomaisten haluamat paperit, joten yritän tällä viikolla jotenkin löytää taas tavanomaisen työrytmiin.  Tammikuu on tosi täynnä kaikenlaista aivan pakollista, joten olen tehnyt viikonloputkin kokonaan töitä, mutta nyt toivon mukaan pääsen normaaliin rytmiin ja tämäkin blogi alkaa taas välittää tietoa.  Lue ehdottomasti tätä alempana oleva artikkeli, joka on Davidin kertomaa.  Ja anteeksi tämä liian pitkä hiljaisuus.

Maanantaina sain myös viestin rakkaan kannustajamme Leena Peuran lähdöstä Jeesuksen luo.  Leena on asunut Teuvalla ja ollut ystävämme nämä kaikki vuodet, kun olemme tässä työssä.  Valtava aukko jää monien Leenan ystävien elämään hänen paikalleen.  Näin on minunkin kohdallani.