Marokkoon ja Algeriaan ei kuulu perin hyvää tällä hetkellä.  Paikalliset mielenosoitukset niissä tukahdutetaan voimakkain poliisiottein.  Silti mielenosoitukset jatkuvat.  Kansat haluavat muutoksia.

Työtoverimme palasivat turvallisesti kotiin Ranskaan eilen.  Heidän kotimaassaan, joka on meillekin hyvin läheinen maa (en voi tämän selvemmin asiaa ilmaista) kristityt eivät toistaiseksi uskalla kokoontua.  Siitä syystä suuri hiljaisuus heidän taholtaan, josta olemme suuresti kärsineet viime aikoina.  Kristityt tapaavat parin, kolmen henkilön pienryhmissä kahviloissa tai muuten täysin huomiota herättämättä.  Seurakuntaelämä on siis täysin tukahdettu.

Saimme tietoomme, että Marokossa on laki, joka on ollut voimassa vuodesta 2003 lähtien, joka kieltää tilaisuudet tai tapaamiset, joissa on läsnä kuusi tai sitä enemmän osanottajaa.  Poliisilla on silloin täysi oikeus ilmoittamatta saapua tarkistamaan mitä tilaisuudessa tapahtuu.

Marokossa myös jatkuu kristittyjen henkinen painostus.  Ei ensi kuulemalta tunnu ehkä perin hankalalta se, että joka ainut viikko poliisi soittaa kotiisi ja kyselee kaikki tekemisesi ja tekemättä jättämisesi.  Kuitenkin, kun tätä jatkuu kuukausia ja vuosia, niin se käy henkisesti rasittavaksi.  Tämä on yksi kristittyjen väsyttämis- ja painostuskeino Marokossa.