Viime viikko vilahti ohitseni niin, että en saanut mitään kirjoitettua blogiini.  Ja edellisellä viikolla meillä oli iki-ihania vieraita, joiden kanssa aika lensi sekä työssä että vapaa-aikana.  Saimme näet pitää pomoamme Reuhkalan Timoa ja hänen ihastuttavaa Vuokko-vaimoaan täällä etelän auringonpaisteessa.  Ja sitten välittömästi heidän lähtönsä jälkeen alkoivat rankkasateet, joista ehkä Suomessakin mainitaan.  Niitä on jatkunut nyt viikonpäivät ja olemme jo pelänneet oman kotimmekin puolesta, mutta Herra on varjellut.

Herra helpotti myös siinä, että Davidin matka tiettyyn hänelle läheiseen maahan ei onnistunut.  Asia toisensa perään meni "pieleen", joten voin vain ajatella siinäkin olleen johdatusta.  Sovitut tapaamiset paikanpäällä peruuntuivat yksi toisensa jälkeen, joten matkaa ei kannattanut enää tehdä.  Itse olin ahdistunut koko matka-ajatuksesta, joten helpotukseni on suuri, kun matka peruuntui.

Kiitos sinulle Paula, että laitat kommentteja, vaikka minusta ei kuulu pihahdustakaan!!  Kiitos rakas ystävä!  Voi taivaallinen Isämme, anna Paulalle migreeniin lopultakin sopivat lääkkeet tai ota koko tauti pois, kuten sinä yksin voit tehdä.  Ja Herra helpota sitä toistakin ahdingoa, jonka itsekin niin läheisesti tunnen.

Me täällä olemme lamassa henkisesti heti, kun aurinko menee piiloon!  Tänään on edelleen niitä päiviä.  Sara, Brahim ja David yrittävät ahkeralla teenjuomisella (siis minttuteetä tietenkin) parantaa tilaansa ja minä ryntäsin blogiini, joka tekee minulle hyvää.

Pohjois-Afrikan tilannetta ja Syyrian tilannetta olemme suurella surulla seuranneet näinä viime aikoina.  Libyan Tripolista saimme kuitenkin ilahduttavan ensimmäisen soiton tältä henkilöltä.  "Olen Daoud kuunnellut kaikkia "Armon hetki" -ohjelmiasi jo vuosia.  Olen kristitty.  Nyt olen siirtynyt katsomaan televisio-ohjelmiasi.  Kiitän niistä sinua kovasti!"