Tämä Jumalan, meidän Isämme, armo levisi hänen vanhempiinsa ja minun vanhempiini.  Monien vuosien ajan Marja-Liisan vanhemmat olivat välinpitämättömiä Evankeliumille, mutta lopulta kukin ajallaan otti vastaan Jumalan kutsun.  He jättivät tämän maailman Herran Jeesuksen Kristuksen siunattua nimeä tunnustaen.  Mitä tulee omiin vanhempiini, tapasimme heitä säännöllisesti heinäkuun 1975 alusta lähtien, jolloin matkustimme Marokkoon ensimmäistä kertaa heinäkuun 1971 jälkeen, ja he ottivat meidät lämpimästi vastaan.  Isäni tappoi silloin lampaan ja kutsui naapurit meille juhlimaan tapahtumaa.  Ja kun puhuin vanhemmilleni Herrasta Jeesuksesta, he kuuntelivat aina kiistelemättä tai suuttumatta.  He olivat hyväksyneet uuden uskoni ja olivat kiitollisia Jumalalle, että minulla oli vaimo ja työtä.  Kolme veljeäni haukkuivat, pahoinpitelivät ja uhkailivat minua.  Tähän päivään saakka kaksi vanhinta veljistäni kieltäytyvät olemasta missään yhteydessä kanssani.   

 

Berkleen musiikki college’issa olin kesäkuusta syyskuuhun 1974.  Palattuani Suomeen löysin työtä ja Marja-Liisa opiskeli edelleen Tampereen yliopistossa.  Kun emme menneet tapaamaan hänen vanhempiaan viikonloppuisin Kauhajoelle, vietimme aikamme huoneessamme ja sunnuntaiaamuisin menimme Aleksanterinkadun kirkkoon.  Asuimme edelleen Peltolammilla.  Kolmastoista helmikuuta 1975 oli syntypäiväni.  Menin silloin kirkkoon pyytääkseni kastetta.  Mutta pastori neuvoi minua menemään hiippakunnantoimistoon.  Niinpä tein sen heti ja piispa Kortekangas otti minut vastaan.  Kerrottuani hänelle asiani, hän esitteli minulle pastori Eero Salmen, joka selitti minulle, että meidän tulisi ennen kastettani opiskella Evankeliumi.

 

Eero Salmi valitsi Markuksen evankeliumin.  Opiskelimme myös Lutherin vähäkatekismusta ja lyhyesti Suomen kirkon historiaa englantilaisesta piispa Henristä alkaen.  Opiskelimme englanninkielellä hiippakunnan toimistossa kahdesti viikossa ja aikaa meiltä meni kerralla puolitoista tuntia aina kahteen tuntiin saakka.  Odotin kärsimättömästi näitä opiskeluhetkiä Eero Salmen kanssa, joka oli lempeä mies ja opetti minua kärsivällisesti, kunnes kastoi minut Kalevan kirkossa.  Kasteen jälkeen pastori Salmi siunasi avioliittomme.

Hänen neuvostaan aloimme käydä Härmälän kirkossa, joka oli lähellä Peltolammea.  Meidät otettiin erittäin hyvin vastaan tässä seurakunnassa ja ystävystyimme nopeasti eläkkeellä olevaan pariskuntaan, Otto ja Lempi Makkoseen.  He olivat olleet Namibiassa Lähetysseuran lähetteinä.  Kutsuimme heitä Otto-sedäksi ja Lempi-tädiksi.  Kouluvuoden 76-77 Marja-Liisa asui heidän luonaan minun opiskellessani ammattikurssikeskuksessa Teuvalla, jossa tutustuin myös kristittyihin ystäviin.  Minulle oli suuri ilo liittyä tähän ryhmään, jolla oli raamattupiiri ja rukouspiiri joka maanantai-iltana ja myös teetupa, jonka järjestimme Teuvan nuorille joka torstai-ilta.  Mutta Otto-sedän ja Lempi-tädin kautta Herra kutsui meitä lähetystyöhön.  Raamatun opiskelu oli aina sydämessäni ja seurakunnalla oli ensisijainen paikka elämässämme.