Olen kääntämässä Davidin tekemää lyhyttä elämäkertaa.  Hän tarvitsi sitä tiettyyn tarkoitukseen.  Mieleeni tuli tässä, että se ehkä kiinnostaisi sinua (vaikka saatat sen jo osata ulkoakin).  Sitä voisi käyttää myös antamalla ainakin jonkin osan siitä jollekin tuntemallesi arabille.  Laitan kertomuksen pienissä paloissa aina kunakin työpäivänä.  Niin siitä ei tule sinulle raskasta luettavaa kerralla.

* * *

Neljän vuoden iästä lähtien vanhempani laittoivat minut koraanikouluun.  Islamin uskon opiskeluni jatkuivat peruskoulussa, sitten lukiossa ja aina toiseen yliopistovuoteen saakka.  Tämä opiskelu tarkoitti niin koraanin ulkoa opettelemista kuin islamin historiaa, etiikkaa ja johdatusta ”charian” mukaisen sunnilaisen islamin oikeustieteeseen sekä arabiankielisen kirjallisuuden ja runouden opiskelua.  Koska Marokko on ollut ranskalainen protektoraatti, sekä ranskankieli ja klassinen kirjallisuus kuin Ranskan historia opetettiin meille huolellisesti.

 

 

Opiskelumahdollisuuksien puuttuessa minun täytyi lopettaa opiskelut 1968.  Koska Casablancassa työn löytäminen oli mahdotonta, jännitteet alkoivat tuntua.  Ne ilmenivät suhteessa vanhempiini (jotka rakastivat minua kaikesta huolimatta), kolmen vanhemman veljeni, oman itseni kanssa sekä yhteiskuntaa kohtaan kokemanani kapinana ja inhona.  Kaikesta huolimatta olin muslimi, kunnioitin profeettaamme ja kunnioitin uskontoamme.  Mutta kriisi, jota läpi kävin, oli voimakkaampi.  Olin vajonnut alakuloisuuteen ja elämäni oli sekasortoinen.  Olin itseeni sulkeutunut kyselyineni, joihin ei ollut vastausta.  Kuka olen?  Kuinka päästä ulos marasmistani ja löytää parempi elämä ?  Miksi kaikki viha, epäoikeudenmukaisuus ?  Kärsimys, miksi ?  Päivittäinen koraanin lukemiseni ja attaseani uskontoon antoivat minulle tyytyväisyyden siitä, että olin täyttänyt velvollisuuteni, mutta en tuntenut rauhaa enkä iloa.  Kuinka sitten 20-vuotias nuori mies voi vapauttaa itsensä elämänsä ahdistuksesta ja toivottomuudestaan?