Göteborgiin saavuttuani sataman poliisi kyseli pitkään syytäni vierailla Ruotsissa ennen, kuin hän päästi minut maahan.  Koska minulla oli vähän rahaa, kirjoitin Marja-Liisalle, jos hän voisi lainata rahaa laivaa varten, kun ensin pääsisin Tukholmaan.  Sen hän tekikin.  Ruotsin pääkaupunkiin saavuttuani menin pääpostiin, josta löysin häneltä 150 markkaa sisältävän kirjeen poste restante’sta.  21. syyskuuta 1971 saavuin Helsinkiin.  Ilma oli harmaa.  Satoi. Ennen satamasta lähtöäni satamapoliisi esitti minulle tuhannen ja yhden kysymyksen.  Hänkin kysyi syytäni Suomeen tuloon.  Minulla ei ollut paluulippua ja vain viisitoista markkaa taskussa.  Poliisin täytyi soittaa Pirkolle, Marja-Liisan ystävälle, joka vahvisti, että minulla oli todellakin Helsingissä paikka, jonne mennä. 

 

 

 

Marja-Liisa, joka opiskeli Tampereella, oli tullut ihan samana päivänä ystävänsä Pirkon luo.  Yhdessä lähdimme junalla Tampereelle.  Koska hän kuului ylioppilasteatteriin, Tampereen kaupunki oli antanut heidän käyttöönsä vanhan talon (Nekalan kartano), jossa he harjoittelivat ja pitivät kokouksia (kommunistisia).  Näin saatoimme molemmat asua ilmaiseksi kesäkuuhun 1973 saakka.  Marja-Liisalla oli kommunistisia ajatuksia, joista hän oli puhunut minulle Lontoossa.  Kaikki hänen yliopistoystävänsä puhuivat ylpeästi Marxista, Hegelistä ja Leninistä.  Minä toistin heille kuinka nämä miehet olivat kuolleita ja haudattuja, mutta Herra Jeesus Kristus oli voittanut kuoleman ja Hän sitä vastoin oli noussut kuolleista ja oli elävä.  En ymmärtänyt miksi he eivät uskoneet Jeesukseen, vaikka Hän on heidän profeettansa ja Vapahtajansa.  Luulin, että kaikki eurooppalaiset olivat kristittyjä ja olin pahoillani, kun näin, että suomalaiset eivät kunnioittaneet Herraa Jeesusta Kristusta.    

 

Eräänä lauantai-aamuna toukokuun alussa 1973 Marja-Liisa herätti minut sanoen ovella olevan kaksi poliisia, jotka halusivat tavata minua.  Hämmästyneenä lähdin heidän kanssaan.  He johdattivat minut komissarion asemalle miehen eteen, joka sanoi minulle oleskelulupani loppuvan pian.  Minun tulisi todistaa syyni olemassaolooni Suomessa 15:n päivän sisällä, jos halusin jatkaa oloani maassa tai muuten minun olisi poistuttava maasta.  Sanoin hänelle, että minä olin kihloissa Tampereella asuvan henkilön kanssa.  Siihen hän nyrkkiä pöytään lyöden sanoi minulle kovalla äänellä: ”Sinä avioidut hänen kanssaan tai poistut maasta.”  Jos poliisi näin ystävällisesti pyysi minua avioitumaan Marja-Liisan kanssa, häntä oli toteltava.  Avioiduimme 25. pnä toukokuuta 1973 Tampereen maistraatissa.  Söimme hääaterian Näsinneulassa yhden porilaisen ystäväpariskunnan kanssa.  Marja-Liisa oli ilmoittanut avioliitostamme isoäidilleen.  Hänen vanhempansa eivät tienneet asiasta ennen kesää samana vuonna, jolloin menimme asumaan heidän luokseen.