Lähetysjärjestön palveluksessa työskenteleminen vaatii taloudellista kannatusta.  Sanansaattajat järjesti meille kokouksia ystäväpiireissä sekä muutamissa seurakunnissa ympäri Suomen.  Neljän kokousviikon aikana Herra soi meidän löytää armon monen kristityn silmissä, jotka sitoutuivat tukemaan meitä ja monet jatkavat tätä tukeaan vielä tänä päivänä.  Sanansaattajat kutsui meidät vielä uusia kokouksia varten heinä- ja elokuussa 1982 ja syyskuussa meidät siunattiin lähetystyöhön Härmälän seurakunnassa. 
 
The Radio School of the Bible’ssa, Marseillessa, Marja-Liisa työskenteli raamattukirjekurssiosastolla ja minä radio-osastolla.  Alusta alkaen ystävyyssiteitä muodostui monien radiokuuntelijoiden kanssa, joiden luona Marja-Liisa ja minä vierailimme säännöllisesti.  Jokaisen, joka halusi tuntea Raamatun totuuksia ensin heidät tavattuani, esittelin North Africa Mission’n (NAM) työntekijöille Marokossa ja esittelin heidät myös marokkolaisille kristityille.  Jälkihoitotyö oli tärkeää, koska saatoin tavata kuuntelijoita Pohjois-Afrikassa henkilökohtaisesti, lukea evankeliumia ja rukoilla heidän kanssaan ja myös nauhoittaa heidän kertomansa kääntymisestään kristinuskoon ja laittaa nämä todistukset radio-ohjelmiimme.  Useille kristityille ja myös muslimeille, jotka halusivat ymmärtää kristinuskon sanoman, radio ja heille lähettämäni kirjat olivat ainut opetuksen lähde.  Usein posti ei jakanut kirjeitämme perille.  On surullista, kun postilaitoksen työntekijät ensin sensuroivat postin ja sen lisäksi ilmiantavat raamattukursseja käyvät opiskelijamme poliisille.  
 
Olen työskennellyt jälkihoitotyössä yhdessä marokkolaisen ystäväni ja veljeni kanssa hyvin pitkän aikaa.  Yhdessä olemme vierailleet kaupungeissa, maaseuduilla, vuorilla, kylissä, rikkaissa perheissä yhtä hyvin kuin teltoissa asuvien luona matkustaen milloin autolla, milloin aasien selässä julistaen ja selittäen Jumalan ”hyvää pelastusuutista” Jeesuksessa Kristuksessa.

Tämän työtoverin ja ystävän kanssa olemme järjestäneet leirejä Atlas-vuorilla hiljattain kristinuskoon kääntyneille.  Opiskelimme ja lauloimme sekä rukoilimme yhdessä.  Seuraavana vaiheena yhdessä muiden marokkolaisten kristittyjen kanssa, järjestimme niin sanottuja « kesäraamattukouluja ».  Nämä luennot kestivät kaksi viikkoa ja niiden tarkoituksena oli opetella yhdessä elämään uskossa evankeliumille vihamielisessä ympäristössä.  Näistä ”koululaisista” ja ystävistä muutamat ovat tänä päivänä radio- ja televisio-ohjelmien tuottajia.  Toiset ovat opiskelleet raamattukouluissa Libanonissa, Jordaniassa tai Pohjois-Amerikan alueella.  Monet ovat sittemmin avioituneet ja heillä on nyt kirkko kotonaan.